Kolme vuotta avaruudessa – työ jatkuu edelleen

Suomi 100 -satelliitin laukaisusta avaruuteen on kulunut jo kolme vuotta. Se nousi komeasti kohti taivasta Vandenbergin lentotukikohdasta, Kaliforniasta, laukaistun Falcon 9 -kantoraketin mukana 3.12.2018 monen viivytyksen jälkeen, mutta avaruuteen päästyään pieni satelliittimme on toiminut esimerkillisen hyvin.

Koska suurin osa satelliitin kiinnostavimmasta työstä on ollut – ja on edelleen – avaruussäätä tutkivan radiomittalaitteen käyttämistä, ei kuvia ole juurikaan yritetty ottaa satelliitilla. Ne ovat kauniita, mutta satelliitin pääasiallisen tehtävän kannalta vähemmän tärkeitä.

Tulokset puhuvat tämän lähestymistavan puolesta: jo aiemmin tehtyjen tutkimusten lisäksi nyt joulukuussa 2021 on peräti kolme tutkimusta lähestymässä julkaisua, kukin hieman eri vaiheessa:

EISCAT kuumennuskoe

Noin vuosi sitten, 7. – 9. joulukuuta 2020 satelliitilla tehtiin yhteistutkimusta EISCAT-revontulitutkimusverkoston kanssa. Norjan Tromssassa oleva EISCAT-asema lähetti lähiavaruuteen voimakasta radiosäteilyä, joka ikään kuin kuumensi ionosfääriä. Prosessi on hieman samanlainen kuin revontulien tapauksessa, joten keinotekoisen kuumentamisen avulla voidaan tutkia kätevästi revontulien syntyä ja kehittymistä. Suomi 100 -satelliitti toimi avaruudessa havaitsevana osapuolena, eli se lensi säännöllisin väliajoin kuumennuskohdan läheltä ja mittasi tilannetta tarkasti laitteillaan.

Tästä on tekeillä laaja tutkimus, mutta vaikka se olisi ollut mukava lähettää eteenpäin juuri vuosipäivän kunniaksi, on mukana niin paljon tekijöitä eri laitoksista, että käsikirjoituksen kierrätykseen ja kaikkien kommenttien keräämiseen menee vielä hieman aikaa. "Mutta saamme tämän merkittävän ja ainutlaatuisen tutkimuksen eteenpäin vielä nyt joulukuun aikana", lupaa satelliittihanketta vetävä professori Esa Kallio.

Globaalit radiomittaukset

Siinä missä yhteistyö EISCATin kanssa oli lyhytkestoinen kampanja, on satelliittia käytetty muulloin maailmanlaajuisten perushavaintojen tekemiseen. Suomi 100 -satelliitti kiertää maapallojen napojen kautta kulkevalla radallaan muutaman vuorokauden kuluessa käytännössä koko maapallon pinnan päältä, ja siksi sen avulla on voitu kartoittaa tarkasti planeettamme ionosfäärin avaruussäähän liittyvää toimintaa. Näitä mittauksia on tehdään tälläkin viikolla, mahdollisesti juuri nyt vuosipäivänäkin.

"Tähän rutiininomaiseen, mutta tärkeään havaintotoimintaan liittyvä tutkimusartikkeli on noin puoliksi valmiina ja se on tarkoitus lähettää eteenpäin keväällä", sanoo Kallio.

Revontulikuva!

Vaikka kuvia ei viime aikoina ole otettu, on satelliitilla napattu aikaisemmin kuviakin – ja niiden joukossa on muutamia kiinnostavia revontulikuvia. "Niiden anaysointi on vielä meneillään ja julkaisemme kuvia tammikuussa", Kallio kertoo.

3 vuotta avaruudessa – myös virtuaaliavaruudessa

Kolmen vuoden aikana osana satelliittihanketta kehitettyä virtuaalitodellisuusohjelmistoa on kehitetty eteenpäin. Tätä alun perin tutkimuskäyttöön tehtyä, mutta suurelle yleisölle sopivaksi, virtuaaliseksi avaruusmatkailuohjelmaksi sovellettua ohjelmistoa voi käyttää nyt kätevästi mm. Oculus-virtuaalitodellisuuslaseilla ilman tietokonetta.

Space Walk VR -ohjelmisto on ladattavissa nyt vuosipäivän kunniaksi myös Oculuksen omassa kaupassa (ilmaiseksi) ja sen voi saada myös suoraan Aalto-yliopiston sivulta osoitteesta space.aalto.fi/software.

Kallion tutkimusryhmä osallistuu myös Euroopan avaruusjärjestön kohti Merkuriusta lentävän BepiColombo-luotaimen tiedeohjelmaan, ja virtuaalitodellisuusohjelmistoa voi käyttää sen puitteissa Merkuriuksen lähiympäristön normaalisti silmin näkymättömien ilmiöiden visualisointiin.

"Jännää näissä videoissa on se, että jokainen voi tehdä tämän kaltaisia avaruusvideoita itse pelkillä VR-lasilla, eli ilman tietokonetta ja Unity-ohjelmointia", kertoo Kallio, joka osti juuri taannoin lasit myös omaan käyttöönsä. "Voin tehdä nyt milloin tahansa avaruusvideoita, mutta pystyn myös simuloimaan tieteellisesti kiinnostavia tapahtumia lähes reaaliajassa".

Kallion ryhmässä oleva Henry Helander joutuukin tekemään uusia päivityksiä ja laajennuksia lähes koko ajan, jotta professori pääsee heti testailemaan virtuaalitodellisuuden parannuksia.

Itse Suomi 100 -satelliitti toimii hyvin avaruudessa ja kiertää maapallon noin 570 kilometriä korkealla radallaan kerran 97 minuutissa. Sen sijaintia voi seurata jatkuvasti esim. n9yo.com -sivustolla.