Esimakua avaruudesta: SuomiAreenalta stratosfääriin

Suomi 100 -satelliitti tulee luonnollisesti lentämään Maata kiertävälle kiertoradalle ja on tehty aivan kuten kunnolliset satelliitit tehdään.

Sen sijaan satelliitin samankokoinen puusta tehty näköismalli lähetettiin viime viikolla käymään yläilmakehässä, noin 30 kilometrin korkeudessa. Stratosfäärissä ilma on jo hyvin harvaa, taivas on selvästi tumma ja maapallon pinta näyttää selvästi kaarevalta. Olosuhteet ovat hyvin avaruudelliset, etenkin kun Aurinko paahtaa siellä voimakkaalla ultraviolettisäteilyllään.

Lento stratosfääriin ilmapallolla on periaatteessa hyvin helppo temppu, sillä siihen tarvitaan vain suurikokoinen ilmapallo sekä heliumia. Kun pallo vapautetaan lentoon, se nousee ja nousee ylemmäs, ja noustessaan se paisuu. Kun ilmanpaine vähenee, laajenee pallo aina siihen saakka, kunnes se pamahtaa rikki. Sen jälkeen pallon rippeet sekä siihen kiinnitetty kamera – tai mitä tahansa muuta sen varassa roikkuukaan – putoavat alas.

Näin kävi nytkin, tosin pallon varassa avaruuden rajalle nousi koivupuusta tehty Suomi 100 -satelliitin kokoinen laatikko, jonka sisällä oli kamera ja GPS-paikannin. Sen yläpuolella oli matkapuhelin, joka lähetti lennon alun kännykkäverkon kuuluvuusalueella suorana hankkeemme Facebook-sivulle ja rekisteröi lentotietoja. Siihen oli puolestaan kiinnitetty laskuvarjo, joka puolestaan oli kiinnitettynä erikoistilauksena hankittuun ilmapalloon.

Stratosfääripallon lähettäminen vaatii myös luvan Trafista, joka vaatii puolestaan lupaa varten tarkan selvityksen lennosta. Pallo nousee reittikoneiden käyttämille korkeuksille ja pudotessaan myös voisi olla haittana lentokoneille. Vaikka pallon ja hyötykuorman massa ei ole suuri, se voisi esimerkiksi suihkumoottoriin osuessaan saada aikaan vahinkoa.

Käytännössä lentoa varten muodostettiin Poriin lentokieltoalue, ja lähettäminen vaati myös Porin lennonjohdon sekä paikallisen poliisin luvat. Juuri ennen lentoonlähtöä Porin lennonjohto antoi pallolle nousuluvan samaan tapaan kuin lentokoneille.

Pallo nousi lentoon noin klo 17.50 Porin keskustasta osana SuomiAreenaan olleen Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen ja Stora Enson tekemän Aika-areenan luota. Kuten tuulikartta antoi odottaa, pallo lensi ensin noustessaan itään. Se lensi kauniisti silloin Porin keskustan päältä.

Noustessaan leikkisatelliitin kamera nappasi kauniin kuvan Porin keskustasta. Mukana lennolla oli Suomi100 -pinssi, koska Suomi 100 -satelliitti on eräs juhlavuoden hankkeista.

Noin parin kilometrin korkeudessa tuulen suunta muuttui ja pian suihkuvirtaus alkoi työntää palloa – jälleen kuten ennustettiin – kovaa vauhtia kohti pohjoista. Nopeus oli parhaimmillaan noin 120 km/h.

Pallo räjähti suunnitellusti Pohjanmaan päällä ja puinen "stratosfäärisatelliitti" putosi Teuvassa sijaitsevaan Norinkylään. Siinä missä itse lento sujui erinomaisesti, ei laskeutumisen kanssa ollut ihan niin paljon onnea: puusatelliitti päätyi keikkumaan korkeajännitejohtoon.

Tosin paljon huonomminkin olisi voinut käydä, sillä laskeutumispaikkaa ei voi valita. Palloa lähetettäessä voi tuulten avulla vain ennustaa putoamispaikan ja siten esimerkiksi lähettäminen voidaan jättää tekemättä, jos on olemassa riski siitä, että pallo putoaisi taajama-alueelle. Mutta nyt olisi ollut myös mahdollista, että puumalli olisi pudonnut vaikeakulkuiseen ryteikköön, järveen, jokeen tai vaikkapa savupiippuun.

Nyt pallon ja sen leikkisatelliitin pelastamiseen vaadittiin kuitenkin ammattilaisten apua, sillä korkeajännitejohdossa riippuvaan laitteeseen ei kannattanut kajota itse. Apuun tulikin Etelä-Pohjanmaalla sähkönsiirrosta vastaava Caruna ja heidän urakoitsijansa Relacom.

Yksinkertainen sähkölinjan puhdistuskeikka muuttuikin tavallisesta poikkeavaksi, ja paikalle piti pyytää kuorma-auto koppinosturin kanssa. Lopulta Relacomin ystävälliset sähkömiehet saivat "satelliitin" talteen ja lopulta heidän työnjohtajansa Atte Arkko toimitti sen henkilökohtaisesti Tampereelle, mistä se saatiin lauantaina tarkemmin tutkittavaksi. Ja samalla sen sisältämät tiedot ja kuvat saatiin talteen.

Jos joku lukijoista kaipaa siis satelliittien maahanottopalvelut hallitsevaa sähköyhtiötä ja -urakoitsijaa, suosittelemme varauksetta Carunaa ja Relacomia.

Lento tarjosi ainakin yhden yllätyksen: koivupuinen rakenne kesti erittäin hyvin lennon ja olosuhteet stratosfäärissä! Kyseessä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun puulaitetta lennätettiin näin korkealla. Satelliitteihin ei puurakenteita voi luonnollisestikaan laittaa, koska avaruus on vielä vaativampi ympäristö, mutta stratosfäärissä suomalainen koivu toimii erinomaisesti rakennusmateriaalina.

"Satelliitti" ennen lentoa kuvattuna. Laatikon teki laadukkaasti Puuksio-puutyöpajan Markus Hotakainen.

Nyt tehty pallolento stratosfääriin oli osa valmistautumista Suomi 100 -satelliittihankkeeseen kuuluvaan Avaruusrekan kiertueeseen. Liikkuva tiedekeskus tekee laajan kiertueen Suomessa ensi syys-lokakuussa, ja sen sisällä muun muassa valmistetaan toimiva satelliitti. Tai siis toivottavasti toimiva, sillä sen tekee yleisö kiertueen kuluessa: lopulta tämä satelliitti lähetetään stratosfääriin samaan tapaan kuin tämä puinen mallikappale nyt. Lentonsa aikana se tulee myös toimimaan kuin olisi avaruudessa ja siihen ollaan yhteydessä Aalto-yliopiston maa-asemalta.