Suomi 100 -satelliitin tieteellinen työ sai huomattavaa tukea

Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi avaruuteen laukaistava Suomi 100 -satelliitti sai maanantaina ilouutisen Magnus Ehrnroothin säätiöltä: se myönsi apurahaa satelliitin avulla tehtävään tieteelliseen tutkimustyöhön.

Tarkalleen ottaen rahaa myönnettiin Suomi 100 -satelliittiin MF/HF taajuuden radio¬aaltomittalaitteen ja kameran mittausten optimointiin sekä havaintojen tulkintaan avaruussääsimulaatioilla.

Mistä oikein on kyse?

Satelliitin avulla tullaan tutkimaan arktista ionosfääriä sekä revontulia ja laajemmin niihin liittyvää, edelleen kovin tuntematonta ignosfääriksi nimettyä aluetta maapallon ympärillä.
Siinä missä ionosfääri on 70-500 päässä Maan pinnasta oleva varattujen hiukkasten kerros, kattaa ignosfsääri koko noin tuhannen kilometrin korkeuteen ulottuvan alueen, missä Maan ilmakehä on joutunut alttiiksi avaruudesta tuleville hiukkasille, energialle ja Auringon valolle.

Mukana satelliitissa on kaksi tätä aluetta tutkivaa, periaatteessa hyvin yksinkertaista mittalaitetta: radiovastaanotin ja kamera. Laajakulmakamera antaa yleiskuvaa revontulista samaan aikaan kun taajuusalueella 0.5 – 5 MHz toimiva radiolaite mittaa keskiaallonpituuden (MF) ja korkeantaajuuden (HF) radioaaltoja.

Tämä taajuusalue on kiinnostava siksi, että ionosfäärin elektronit vaikuttavat näiden radioaaltojen etenemiseen muuttaen aaltojen etenemissuuntaa. Matalammat MF-taajuudet pääosin heijastuvat ionosfääristä, kun taas korkeammat HF-taajuudet pääsevät ionosfäärin läpi. Havaintoja yhdistämällä saadaan luotua ionosfääristä kolmiulotteinen kuva.

Satelliitin noin 500 kilometrin korkeudessa oleva rata soveltuu myös erinomaisesti näiden havaintojen tekemiseen.

Avaruudesta tehtäviä mittauksia voidaan myös yhdistää maanpäällisiin havaintoihin.

Satelliitista aikanaan tulevat kamera- ja radiomittaukset ovat myös kaikkien vapaasti käytettävissä: ne jaetaan vapaasti Aalto-yliopistossa kehitetyn ja ylläpitämän MULTI-pilvipalvelun kautta.